Kansanterveydestä puhuttaessa useimmille tulevat todennäköisesti mieleen erilaiset tautiepidemiat, varsinkin viime vuosien kokemusten jälkeen. Kyse on kuitenkin paljon laajemmasta asiasta, johon liittyvät tartuntatautien ja terveydenhuollon lisäksi muun muassa ravitsemus ja ruokaturvallisuus, kaupunkisuunnittelu, vesihuolto, erilaiset ympäristötekijät, työturvallisuus ja asuminen. Esimerkiksi kaupunkitilan portaisiin asennetut kaiteet ovat ehkäisevää kansanterveystyötä siinä missä tautiepidemioihin varautuminenkin. Kansanterveydellä tarkoitetaan koko väestön tasolla näkyviä ilmiöitä ja kansanterveystyöllä mahdollisimman monen ihmisen terveyden tukemista.
On moneen kertaan todistettu tieteellinen fakta, että eriarvoisuus on yksi suurimmista kansanterveyskysymyksistä. Köyhyys vaikuttaa niin yksilön kuin yhteisönkin terveyden ja hyvinvoinnin kaikkiin eri osa-alueisiin hyvin moninaisin tavoin. Se altistaa yksittäisen ihmisen esimerkiksi ravitsemukseen liittyville terveysongelmille, sillä halvimmat ruoka-aineet ovat tyypillisesti epäterveellisempiä. Köyhyyden kohdatessa on ravinto usein pitkiä aikoja yksipuolista, mikä tekee puutosoireista rikkaissakin maissa todellisen riskin. On muistettava, että aliravitsemus on mahdollista, vaikka ihminen ei näkisi suoranaista nälkää - myös ravinnon yksipuolisuus voi johtaa siihen. Suuria terveysvaikutuksia on myös sillä, että pahimmillaan ihminen joutuu valitsemaan ruuan ja kipeästi tarvittavien lääkkeiden välillä; tämä on tänäänkin todellisuutta Suomessa varsinkin eläkeläisten keskuudessa.
Köyhyyden terveysvaikutukset ovat kuitenkin paljon ravitsemusta laajempia. Huonommassa asemassa olevat ihmiset joutuvat usein työskentelemään tehtävissä, jotka tunnetaan kansainvälisesti 3D-töinä (dirty, dangerous, demeaning). Nämä työt ovat vaarallisia, niihin liittyy altistumista esimerkiksi kemikaaleille tai ympäristömyrkyille, peseytymis- ja suojautumismahdollisuudet ovat usein puutteellisia, ja lisäksi työntekijöihin kohdistuu halventavia asenteita. Tällaisia töitä tekevät länsimaissa yleensä kaikista köyhimmät sekä maahanmuuttajataustaiset ihmiset. Tällöin jo työ itsessään - mikäli sellaisen onnistuu löytämään - on terveysriski. Esimerkiksi julkisia tiloja siivoavat henkilöt altistuvat helposti viruksille ja bakteereille. Lisäksi nämä työt ovat yleensä niin matalasti palkattuja, ettei palkka riitä kohtalaiseen toimeentuloon tai terveelliseen ravintoon. Mikäli ihminen taas joutuu tekemään useampaa työtä toimeentulonsa taatakseen, ei hänellä todennäköisesti ole aikaa riittävään lepoon, sosiaalisten suhteiden ylläpitoon, liikunnan harrastamiseen tai ruuanlaittoon.
Heikommassa asemassa olevan ihmisen on myös muita vaikeampi saada tarvitsemaansa terveydenhoitoa. Tällä hetkellä julkinen terveydenhuoltomme on erittäin ylikuormittunut eikä pysty pitkään jatkuneiden säästöjen ja leikkausten vuoksi vastaamaan kansalaisten tarpeisiin. Vakituisessa työssä oleva, hyvin toimeentuleva henkilö voi halutessaan valita yksityisen terveydenhuollon, minkä lisäksi hänen perusterveydenhuollostaan huolehtii hyvin pitkälle työterveysjärjestelmä. Mitä paremmassa asemassa ihminen on, sitä helpompaa hänen on huolehtia terveydestään ja saada siihen tukea ja apua. Köyhälle sen sijaan pienikin terveysongelma voi tarkoittaa kuluja, jotka sotkevat talouden useamman kuukauden ajaksi, tai vaihtoehtoisesti hän voi joutua odottamaan hoitoa kohtuuttoman pitkään. Tällöin kynnys hakeutua hoitoon on korkea, ja sairaudet pitkittyvät ja ehtivät paheta, mahdollisesti myös altistaa muille sairauksille. Seurauksena on tilanne, josta kärsii sekä yksilön koko elämäntilanne ja lähipiiri että yhteiskunta hoitovelan ja työkyvyn alentumisen muodossa. Terveysongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen niihin tulevat aina halvemmiksi kuin pahemmaksi ehtineen tilanteen hoito. Ymmärrys tästä yksinkertaisesta tosiasiasta tuntuu kuitenkin loistavan poissaolollaan tämänhetkisestä sote-politiikasta, jossa pyritään lähinnä pikaisiin, lyhyen aikavälin säästöihin. Lasku on tulevaisuudessa kestämättömän suuri.
Kaikkein suurimpia köyhyyden ja eriarvoisuuden seurauksia yksilön terveydelle saattavat kuitenkin olla niiden aiheuttama jatkuva stressi ja psyykkinen taakka. Köyhyys tutkitusti aiheuttaa kehossa kroonisen stressitilan, jossa ihminen toimii päivästä toiseen niin sanotussa selviytymistilassa. Tämä tekee tulevaisuuden suunnittelusta ja oman arkielämän parantamisesta vaikeaa, eikä jatkuvasti stressaantuneella, uupuneella ja tilannettaan mahdollisesti häpeävällä ihmisellä useinkaan ole voimavaroja esimerkiksi liikunnan harrastamiseen. Mikäli köyhyyteen lisäksi kohdistuu voimakkaita negatiivisia asenteita ja sosiaalista stigmaa, on tilanne erittäin kuormittava. Köyhyys onkin erittäin merkittävä riski mielenterveyden haasteille ja ongelmien kasautumiselle, esimerkiksi päihteidenkäytön kohdalla. Mielenterveyspalveluiden piiriin pääseminen on tällä hetkellä Suomessa erittäin vaikeaa ja hidasta. Se vaatii sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä ja kykyä analysoida ja perustella omaa tilannetta sekä terveydenhuollon ammattilaisille että viranomaistahoille. Tämä on raskas prosessi niillekin, joiden yhteiskunnallinen asema on verrattain hyvä ja joilla on kattavat turvaverkot. Köyhyydestä kärsivälle, mahdollisesti syrjäytymisvaarassa olevalle ihmiselle prosessi on täysin kohtuuton.
Eriarvoisuus kansanterveysriskinä ei kuitenkaan kosketa ainoastaan yhteiskunnan huono-osaisia, vaan koko yhteiskuntaa. Kukaan meistä ei voi elää täysin erillään muista, ja esimerkiksi tartuntataudit, joiden leviämistä puutteellisen ravinnon ja huonon yleisterveyden alentama vastustuskyky edistää, uhkaavat jokaista. Mikäli osalla meistä ei ole mahdollisuuksia huolehtia terveydestään eikä riittävän turvallisia työoloja tai asuinolosuhteita, uhkaa se meistä jokaista. Tieteessä One Health -ajattelu muistuttaa, että erillistä terveyttä tai hyvinvointia ei ole olemassa, ei edes kaikista rikkaimmille. Yksilöiden, yhteisöjen, elinympäristöjen ja eri lajien terveydet ovat erottamattomasti riippuvaisia toisistaan. Väestötason terveysriskinä eriarvoisuus on suurimpien joukossa; yhtä suurina tai suurempina voitaneen pitää vain hyvin tuhoisia epidemioita, sotia, luonnonkatastrofeja, laajoja suuronnettomuuksia ja nälänhätiä. Siksi kaikkien yhteisömme jäsenten terveyden edistämisen pitäisi olla meistä jokaiselle ensiarvoisen tärkeää. Tärkeintä on ennaltaehkäisy ja mahdollisimman terveen elämän mahdollistaminen kaikille.
